#3 Kesätanssipaikat

Nohevassa alussa on blogin kirjoittelu, toivottavasti tää into säilyy!

Tällä kertaa ajattelin puhua tanssipaikoista. Idea lähti siitä että tänä vuonna mulla on missiona käydä mahdollisimman monessa uudessa tanssipaikassa. Nyt ollaan huhtikuussa menossa ja mulla on käytynä viisi uutta paikkaa tälle vuodelle. Sitten aloin miettimään että monellakohan tanssipaikalla sitä on tullut käytyä yhteensä vuosien aikana ja laitoin ihan laskutoimituksen pystyyn

Ainolan lava
Hangan lava
Jenkkapirtti
Kartano Kievari
Keurusselkä
Kisaranta
Kuikan lava
Kukonhiekka
Nightclub Tähti Jkl
Paalupaikka
Peurunka
Rauhanlahti
Revontuli
Savion lava
Syvälahden lava
Tommolan lava
Tulenliekki
Vaajakosken urheilutalo
Valtatie 2
Valaranta
Virtain hiekkaranta

21 tanssipaikkaa on kierretty viimeisen parin vuoden aikana, ei ollenkaan huonosti. Jonkinlainen käsitys siis on siitä mitä Suomen tanssipaikkatarjonta pitää sisällään.

Ajattelin avata seuraavaksi muutamia kesätanssipaikkoja joista on jotain kerrottavaa. Jos vaikka joku toinen kerta sitten avaisin sanaisen arkkuni talvipaikkoja koskien.

Koska olen kotoisin Keski-Suomesta, täällä päin on tullut lähinnä tampattua. Pari kesää sitten tuli tehtyä jokunen reissu etelään päin Kisarantaan ja Valasrantaan. Ne oli pitkiä reissuja, kotiin pääsin vasta siinä aamun valjetessa ja kaikki tanssimisesta jäljelle jäänyt energia kului kaistalla pysymiseen ja hereillä sinnittelyyn.
Toisaalta minulle nuo etelään suuntautuneet reissut eivät tarjonneet suuria tanssillisia nautintoja. kahden Kisarannan reissun jälkeen päätin että nyt riittää tänne seisomapaikkalippujen ostelu. Myönnän, silloin ei ollut niin paljoa rohkeutta hakea miestenhaulla jos itse jäi hakematta. Mutta näin kursseja käymättömälle mutta silti ihan hyvin tanssivalle osui aika inhottavasti kommentit "Kyllä sunkin pitäis kursseille mennä" ja "Kursseille vaan niin pääset sinäkin tanssimaan". Jotenkin se oma lähtökohta tanssille on ollut ihan erilainen enkä ole kokenut kursseja vieläkään ajankohtaiseksi itselleni. Mutta silti joissain paikoissa se vaan menee niin että tanssitetaan vaan tuttuja ja aika nihkeesti suhtaudutaan niihin noiden taidosta ei tiedetä tai joita ei ole ennen tanssitettu. Saman ilmiön koin Valasrannassa ja totesin että antaa senkin olla. Valasranta on kyllä paikkana hieno mutta ne puitteet ei ehkä minua sytytä ihan sillä tavalla kuin monen muun paikan. Silloin kun itse kävin siellä, siellä oli lähes ainoastaan vakavasti tanssimaan tulleita ja oli vähän hankalaa kohdata ihmisiä ihmisinä eikä tanssimaan ohjelmoituina vakavina ja askeleihin keskittyvinä robotteina.
Myönnän, näistä kokemuksista on aikaa nyt pari vuotta joten voi olla että nyt tanssijana kehityttyäni ja vähän maailmaa ja ihmisiä nähtyäni olisin ihan eri mielin. Mutta toistaiseksi en ole ollut kyllä suunnittelemassa reissuja noihin matkoihin, kesällä Keski-Suomikin on niin täynnä kesälavoja ja tanssijoita ja yleisöä hemmotellaan semmoisilla kattauksilla että saa nähdä miten täältä hannoo edes kauemmas lähteä.

Virtain Hiekkarannalla kävin kerran pari kesää sitten ja tykästyin kyllä todella! Kaunis lava kauniilla paikalla, puitteet on erittäin asialliset. Tanssilattian muoto on erikoinen mutta toimiva. Silloin oli mökki täynnä iloista ja tanssivaa kansaa ja nuoriakin mukavasti liikkeellä. Kannatti lähteä yllätyslähtönä pidempään matkaan.
Tuonne päin pitäisi kyllä tehdä lisää reissuja, Pohjanmaallakaan päin en ole käynyt yhdissäkään tansseissa, ehkä sinne jonkun hyvän artistin houkuttamana täytyy tehdä retki kesällä. Ainakin oon kuullut hyvää sen alueen tansseista joten kai se on käytävä kokemassa itsekin miten aakeilla laakeilla taipuu humpat.

Tommolan lavakin on tullut käytyä katsastamassa eräänä kauniina kesäisenä tanssi-iltana (miten ne tanssi-illat onkaan aina muistoissa aurinkoisia ja kesäisiä, koskaan ei muka satanut eikä koskaan ollut paha mieli ja aina oli helppoo ja kivaa!). Silloin lauteilla oli hurmaava Sinitaivas mutta tanssimassa vain kourallinen ihmisiä. Mutta paikka oli kyllä kaunis, voin vaan kuvitella miten se on vetänyt sakkia aikoinaan!

Keski-Suomessa taas hellitään tanssi-ihmisiä usean mainion lavan voimin.
Etelä-Savon rajamailla meillä on Suomen kauneimmaksi kesälavaksi yhä uudelleen ja uudelleen valittu Syvälahti. Jos et ole käynyt siellä niin tänä kesänä otat ja käyt, et tule pettymään. Nuoria kauniita naisia on hakurivi väärällään, myös nuoria komeita poikia löytyy. Paljon aktiivista tanssiporukkaa, kesämökkiläisiä, harrastajia, eläkeläisiä ja kaikkia siltä väliltä. Ihmiset on iloisella tuulella ja väkeä on erittäin hyvin lähes joka ilta. Lavalla on parin vuoden aikana tehty paljon remonttia, mm äänentoistoa on parannettu ja yleisilme sisällä on muuttunut. Uudistuksista huolimatta lavalla vallitsee ihana perinteinen tunnelma. Paitsi lava, myös koko muu ympäristö on huoliteltu ja kaunis. Rannassa kannattaa ehdottomasti käydä katselemassa auringonlaskua tai jos sisälattialla tunnelma heittäytyy liian kuumaksi, voi siirtyä tanssimaan kauniille ulkolattialle. Ulkolavalla on myös hyvin hoidettu äänentoisto ja ainakin joidenkin keikkojen aikana myös livevideo esiintymislavasta näkyy näytöllä, mikä on aika mahtava juttu!
Ja vielä erityismaininta ihanasta henkilökunnasta ja talkooväestä. Ihana nähdä hymyilevä ihmisiä jotka tekee töitä suurella sydämellä.

Hangan lava on kauniilla paikalla oleva perinteinen, kaunis tanssilava. Hyvän yhtyeen aikaan väkeä riittää, valitettavasti ei vaan entiseen malliin. Mutta kaikkea hyvää toivoisin tälle lavalle joka tapauksessa. Tanssien järjestäjä ainakin on tehnyt paljon töitä, nyt olisi tanssiväen aika löytää lava uudelleen.
Savion lava kuuluu vähän samaan sarjaan. Kaunis ja perinteinen lava jolla väkeä ilmeisesti jonkin verran käy. Enemmän iäkkäämpää porukkaa kuitenkin. Tänne täytyy tehdä silti uusi reissu kesällä, jos ei muuta niin kannatuksen vuoksi ja toivoa että tanssittajia löytyy.

Kukonhiekka on tanssijan paratiisi kun esiintyjä sattuu kohdalleen ja väki löytää tiensä tälle tilavalle ja hyvin varustellulle lavalle. Kukonhiekka on siitä mainio että sinne tulee väkeä ympäri Suomea, se on aika mukavalla hollilla monelta suunnalta tullessa. Joskus sielläkin loppuu tila, mutta siitä ei kyllä kuulu valittaa. Siitä tulee aika onnelliseksi kun astelee tanssilattialle ja huomaa että tupa on ahdettu täyteen iloisia ja tanssivia ihmisiä ja orkesteri pistää parastaan. Kukonhiekassakin on pieni ulkoparketti jonne voi mennä välillä nojailemaan ja viilentelemään kuumentuneita tunteitaan. Kukonhiekan valtteja on myös korkea sisäkorkeus, siellä ei ole sellaista tunkkaa oloa. Anniskelualueetkin on mukavasti parvella ja toinen tanssilattian sivussa, myös ei-tanssivat viihtyvät hyvin.

Kuikan lava on ehkä pienen ja vaatimattoman oloinen etäältä mutta sinne päästessä mielikuva kaikkoaa. Lava on pieni ja sympaattinen, vanhan ajan oloinen. Tietenkin silloin kun lavalle isketään joku suosittu humppayhtye niin olo on välillä tukala mutta kyllä sekaan yleensä mahtuu. Lavan yhdellä sivulla on terassi jossa pääsee myöskin pyörähtelemään. Kuikassa on välillä keski-ikä aika korkea, mutta paikalliset aktiiviharrastajatkin kyllä tulevat usein juuri Kuikkaan tanssimaan. Nuoriakin on kun esiintyjä on sellainen joka saa liikkeelle.

Ainolan lava avasi ovensa pari vuotta sitten pitkän hiljaiselon jälkeen. Kauniilla paikalla oleva perinteinen tanssilava. Parkkipaikkaa alueella ei ole, mutta bussi -ja laivakyyti on järjestetty satamasta lavalle. Viimeksi kun lavalla kävin, esiintyjä oli sellainen joka houkutti enemmän ehkä pariskuntia ja iäkkäämpää väkeä. Mutta mainiot tanssit oli siitä huolimatta! Jyväskylän tanssiväki on ilmeisesti ottanut lavan omakseen ja hyvä niin, että väkeä riittää.

Aika monessa kohtaa mainitsin nuorista ja tanssimaan pääsemisestä. Tietenkin nämä mielipiteet on vaan omiani ja perustuvat omiin havaintoihini. Tiedostan myöskin että varmaan pääsisin paremmin tanssimaan jos lähtisin liikkeelle parin kanssa. En kyllä itse ole siihen taas innokas, tykkään paljon mielummin liikkua yksin. Monet lähtee "oman evään" kanssa mutta mulla ei oikein ole ketään ketä omia evääksi tanssireissuille. Yleensä pyrin sitten vaan valitsemaan paikan jossa voisi olla oman ikäistäkin seuraa. Siinä on ehkä se yksi tanssireissujen hauskuudesta. Koskaan ei tiedä kenet siellä tapaa.